Romeon tarina

Tässä on rakkaan ystäväni tarina, jonka opetus on, että mikään ei ole mahdotonta, kova työ palkitaan ja lopussa käy hyvin. Kiitos Marika.

20160613_194756

Romeon tarina

Romeo tuli Romaniasta Suomeen toukokuussa 2015. Romeo oli tullessaan noin seitsemän vuotta vanha ja elänyt suurimman osan elämästään Bucarestin kaduilla. Rankkurit olivat ottaneet Romeo kiinni ja toimittaneet pojan pahamaineiselle kunnalliselle eläintarhalle.

Kukaan ei tarkalleen tiedä mitä kauheuksia Romeo on joutunut kokemaan kadulla ja kunnallisella tarhalla. Romeo pelastettiin kunnalliselta eläintarhalta suomalaisen yhdistyksen avulla. Tämän jälkeen Romeo vietti melkein kaksi vuotta yhdistyksen tarhalla Romaniassa, kunnes sopiva koti aralle ja kovia kokeneelle pojalle löytyi meidän luota Suomesta.

Romeon arkuus ja pelokkuus tuli ilmi muutaman päivän kuluttua siitä, kun Romeo saapui meille. Romeolla oli todella suuria vaikeuksia kulkea ovista sisään ja kun yritimme opettaa Romeota autoon, niin poika oli aivan paniikissa. Yritimme kaksi kuukautta kouluttaa Romeota autoon ja kulkemaan ovista pelottomasti sisään. Koulutus tapahtui niillä metodeilla, jotka olivat olleet tuloksellisia muiden koirieni kanssa eli positiivista vahvistamista kehujen ja namujen avulla. Käytimme myös toista koiraamme apuna ikään kuin esimerkkinä, ettei tilanteissa ollut mitään pelottavaa. Teimme kaikkemme, mutta koulutus ei edennyt.

Romeo kieltäytyi täysin autoon tulemisessa ja ovesta sisälle menokin vaati monesti usean tunnin houkuttelun. Kun en itse enää tiennyt mitä pitäisi tehdä ja edistymistä ei tapahtunut niillä keinoilla, joilla olin aikaisemmin onnistunut koulutuksessa. Otin yhteyttä Tanjaan.

Tanja tuli käymään meillä runsas pari kuukautta Romeon Suomeen tulon jälkeen. Jo ensimmäisellä käynnillä Tanja sai kontaktin Romeoon ja Romeo alkoi oma aloitteisesti toimimaan yhteistyössä Tanjan kanssa. Tanjan oppien myötä muutimme Romeon koulutusta siten, että Romeolle ei pidetty enää herkku palkkioita näkyvissä ennen kuin Romeo itse teki aloitteen saadakseen palkan. Otimme käyttöön Tanjan opettaman kuonolla käteen koskemisen, josta Romeo sai aina palkan. Tällä tavoin saimme passiivisen Romeon ensi kertaa itse osallistumaan yhdessä tekemiseen. Käytimme kuonolla käteen koskemistaktiikkaa myös ovista kulkemiseen ja ei mennyt aikaakaan, kun Romeon ovista kulkemisen pelko jäi pois.

Autoilu olikin sitten haastavampi asia. Käytimme samoja Tanjalta saamiamme koulutus tapoja kuin ovista sisään menemisessä, mutta Romeon pelkotilat autoon menemistä kohtaan olivat todella haastavat. Romeo ei antanut suosiolla nostaa itseään autoon, joten emme väkisin halunneet häntä sinne nostaa. Emmekä halunneet senkään vuoksi nostaa Romeota autoon, koska tarkoituksemme oli alusta asti saada Romeo itse tekemään asioita vapaaehtoisesti, vaikka ne Romeon mielestä olisivat ahdistavia.

Pyrimme aktiivisesti siihen, että saisimme Romeon passiivisen käytöksen pois, joka ilmeni aina kun yritimme kouluttaa Romeota autoon. Vähitellen sain Romeon tulemaan kuonolla käteen
koskemistekniikalla auton lähelle. Jatkoimme muutaman viikon näin ja sitten lisäsimme Tanjan ohjeiden mukaan vaatimustasoa. Romeon piti hypätä puskurille ja vasta sen jälkeen tuli palkkio. Tätäkin harjoitusta jatkoimme muutamien viikkojen ajan.

Seuraava tavoite oli saada poika hyppäämään autoon ja aloittaa pojan ruokkiminen autossa. Tämän tavoitteen saavuttaminen vei kauan aikaa. Syksy oli jo pitkällä ja harjoitus kertoja oli satoja takana, kunnes lokakuun lopussa Romeo hyppäsi ensimmäistä kertaa käskystä autoon. Riemu ja onnen kyyneleet olivat vahvasti läsnä tuossa tilanteessa. Kuukausien yrittäminen palkittiin vihdoinkin. Voi sitä onnen tunnetta joka minulla oli ja sitä herkkujen määrää jonka Romeo sai, kun oli vihdoin hypännyt itse autoon.

Tämän jälkeen harjoituksemme jatkuivat siten, että Romeo ruokittiin joka päivä vähintään kerran päivässä autoon. Vähitellen harjoitukseen tuli mukaan myös auton tavaratilan luukun sulkeminen. Romeo pelot tulivat uudestaan esiin ja harjoittelussa tuli takapakkia. Romeo ei suostunutkaan enää hyppäämään autoon.

Aloitimme harjoittelun uudestaan alusta. Aina kun Romeo katsoi autoon päin tai kun Romeo tuli auton lähelle koskettamaan kättäni kuonolla sai Romeo palkan. Tästä siirryimme vähitellen uudestaan puskurille hyppäämiseen ja lukemattomien toistojen jälkeen sain Romeon uudestaan hyppäämään autoon.

Kun luukun sulkeminen ei enää aiheuttanut Romeolle paniikkia aloitimme auton käynnistys harjoitukset. Minä istuin Romeon kanssa tavaratilassa ja leikimme Romeon kanssa erilaisia pelejä, joista palkkioksi sai namuja. Romeo alkoi tottumaan auton käynnistämiseen, joten muutaman viikon harjoittelun jälkeen ajoimme autolla ensimmäisen kerran noin sata metriä. Romeolle iski jälleen valtava paniikki ja autoilu harjoitukset eivät onnistuneet. Paluu lähtöruutuun oli taas edessä.

Jälleen kerran Tanjan ohjeiden mukaan aloitimme auton lähestymisharjoitukset kuten aikaisemminkin samoja tekniikoita käyttäen. Muutama viikko taasen kului ja saimme Romeon uudestaan hyppäämään autoon. Aloitimme autolla liikkumisen uudestaan. Istuin Romeon kanssa auton tavaratilassa tai takapenkillä ja palkitsin Romeota matkan aikana super herkuilla eli herkuilla joita ei muuten tarjoiltu.

Vähitellen Romeon paniikki laimeni ja poika alkoi käyttäytymään rauhallisesti autossa. Haasteena oli vielä vieraassa paikassa autoon tulo. Kotipihassa Romeo hyppi jo innokkaasti autoon, mutta jostain syystä vieraassa paikassa autoon tuleminen oli Romeolle vaikeaa. Jatkoimme aktiivista harjoittelua useana päivänä viikossa. Ajoimme autolla eri paikkoihin, kävimme lenkillä ja innostimme parhaamme mukaan super herkuilla ja kehuilla Romeota menemään autoon. Hiljalleen autoonmenopelko alkoi hävitä vieraissakin paikoissa.

Menimme joka kerta auton lähelle, kun lähdimme lenkille ja palkitsimme Romeon autoon viereen tulosta. Tästä tavasta tuli Romeolle niin vahva, että vielä tänäkin päivänä Romeo menee aina lenkille lähtiessä ensin auton taakse odottamaan namua. Samoilla Tanja opettamilla tekniikoilla toimimme edelleen, jos autoon meno ei kiinnosta Romeota. Tätä tapahtuu enää todella harvoin ja yleensä syynä on joku ympäristössä oleva häiriö tekijä esim. toiset koirat. Romeo on autoillut meidän kanssa viikoittain ja olemme käyneet pitkilläkin ”reviirin laajennus” matkoilla, kuten Uudessakaupungissa ja Tampereella.

Romeon elämä on tänä päivänä hyvin toisenlaista kuin vuosi sitten. Kaikki ystävämme jotka ovat olleet mukana Romeon elämässä ovat sanoneet, ettei enää uskoisi, että kyseessä on sama koira kuin vuosi sitten. Romeo menee reippaasti tutustumaan toisen koiramme kanssa kaikkiin meille tuleviin ihmisiin. Tähän on varmasti ainakin osittain vaikuttanut se, että meille tulleet vieraat ovat aina antaneet Romeolle ja toiselle koirallemme jonkun herkun. Nykyisin jopa lenkkipolulla Romeo uskaltaa lähestyä meidän läsnä ollessa myös ennestään tuntemattomia ihmisiä.

Romeon elämässä tapahtui noin kuukausi sitten kodin vaihto, kun muutimme Tampereelta Vantaalle. Samassa yhteydessä myös auto vaihtui ja jännitimme kovasti miten Romeo suhtautuu näihin muutoksiin. Tuleeko autopelko uudestaan ja miten Romeo sopeutuu uuteen kotiin.

Ilo on ollut seurata Romeon kotiutumista ja uuteen autoon sopeutumista. Kaikki on mennyt tosi
mallikkaasti. Uutta autoa vähän ensin jännitettiin, mutta tutuilla koulutus tekniikoilla jännitys meni nopeasti ohi ja autoilu on jatkunut aktiivisesti kuten ennenkin.

Myös uuteen asuinympäristöön sopeutuminen on sujunut hienosti, mitään ongelmia ei ole tullut. Tuntuu siltä, että Romeo on vihdoin voittanut aikaisemmat pelkonsa. Ja osaa nyt nauttia ja iloita turvallisesta ja rauhallisesta koiran elämästä lämpimässä kodissa, jossa on aina tarjolla läheisyyttä ja rakkautta sekä ruokaa. Romeo rakastaa ruokaa ja pehmeitä petejä.

Toivottavasti Romeon tarina on positiivisena esimerkkinä kaikille niille jotka kokevat, että koira kaverin kanssa on, niin suuria ongelmia ettei ratkaisua enää löydy. Koskaan ei pidä luovuttaa, jos omat taidot ei riitä kannattaa pyytää ammattilaisen apua. Suosittelen lämpimästi Tanjaa, hän auttoi meitä ymmärtämään Romeon maailmaa ja antoi meille keinot miten voimme tehdä asioita yhdessä. Tanjan avulla Romeosta tuli ihana, sympaattinen sydänten murskaaja, meidän perheen ja niin monen muunkin päivien ilo. Kiitos myös Romeolle, kun tulit meitä puoli tiehen vastaan ja autoit meitä ymmärtämään miten pelot voitetaan. Romeo on meidän sankari koira, ihana sydänkäpynen.  🙂

20160612_174102