Blog

Bingon lapinloma

Bingon lapinloma

Koska kevät oli aika rankkaa aikaa, varsinkin Bingon sairauden kanssa, teimme päätöksen, että agilityn SM-kisat jätetään väliin ja omistamme lomalla aikamme omille koirillemme ja Bingolle. Näin sai alkunsa idea Bingon lapinlomasta.

Bingon varpaat alkoivat paranemaan hyvin. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat kovin kivuliaita ja hankalia, mutta sen jälkeen alkoi päivä päivältä helpottamaan. Kun kynsien ytimet alkoivat kuivumaan, kivut Bingolla hellittivät ja hän pystyi osallistumaan jo pienille lenkeille. Pitemmät lenkit hän istui omissa rattaissaan, mutta pääsi kuitenkin mukaan.

Bingon lapinloma alkoi, kun töideni jälkeen lähdimme ajelemaan kohti pohjoista, ilman sen suurempia suunnitelmia. Ensimmäisenä iltana ajoimme Viitasaarelle puskaparkkiin.

Tässä olen puskaparkissa Viitasaarella

Viitasaaren itikat olivat kovin ovelia ja yöllä niitä oli tullut autoon ainakin sata. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun heräsin koko ajan ininään. Ne ryökäleet olivat mönkineet sisään jääkaapin tuuletusaukon itikkaverkon läpi. Seuraavana päivänä ostimme tiheämpää verkkoa ja tukimme sisääntuloaukot.

Viitasaarelta ajelimme seuraavana päivänä Ouluun ja pienen lenkkeilyn ja syönnin jälkeen ajoimme vielä Tornioon. Torniosta keksimme lähteä kohti Kilpisjärveä. Ja matkalla pysähdyimme lenkkeilemään Aavasaksalle.

Tässä olemme kaikki näköalapaikalla poseeraamassa
Ja Aavasaksalta oli hyvät näköalat
Aavasaksalla oli hyvää maastoa tallustella ilman kynsiä

Seuraavana päivänä menimme Kilpisjärvelle.

Kilpisjärvi. Taustalla Saana-tunturi
Tässä pystytin leirin Kilpisjärven leirintäalueelle taustalla hienot tunturimaisemat
Me mustavalkoiset autossa huilailemassa
Kyyn kanssa otimme torkut etupenkillä
Tunturista löytyi LUNTA. Ja sekös meistä oli hauskaa. Pyörin lumessa moneen kertaan.

 

 

 

Kukkulan kuninkaana

Kilpisjärveltä ajelimme Pallakselle ja sieltä pikku hiljaa Saariselälle.

Pohjoisessa oli sen verran viileää, että pidin Hurtan avaruuspukua päälläni. Hieman on tuo turkki ohentunut lääkekuurin takia.
Tässä on meidän koko porukka
Tunturipurot olivat niin kirkkaita, että aina näkyi pohja selvästi. Meitä olisi haluttanut vähän uimaan.
Täällä Lapissa on kyllä hurjan kivaa

 

Äidiltä usein kysytään, laitetaanko me ruokaa asuntoautossa. No joka ilta laitettiin!
Paljon löydettiin pitkospuita.
Kiipeilin puiden rungoille ja esitin kaikki 2o2o-temppuni
Pyhä-Nattanen tunturissa, siellä tuuli tosi kovaa, mutta oli hurjan kivaa
Huipputyypit

Kotimatka oli pitkä, mutta olimme jo väsyneitä tuntureiden valloituksista. Oli hyviä lenkkimaastoja ja niin ihmiset kuin koiratkin nauttivat luonnosta ja rauhasta.

Bingolle kuuluu jo aika hyvää. Hän on melkein kasvattanut jo uudet KYNNET, jotka näyttävät hyvältä ja kovilta ja ovat kiinni. Heinäkuun lopulla menemme taas kontrolliin ja toivottavasti lääkekuuria voitaisiin jo vähitellen laskea alas. Kortisoni on vienyt niin karvat kuin lihaksetkin ja tuonut hieman tynnyrimäisen keskivartalon ja valtavan ruokahalun. Ulkomuoto muistuttaa hieman käpylehmää. Bingo on kuitenkin kivuton ja iloinen oma itsensä, joka lenkkeilee muiden mukana kaikki lenkit ja nauttii uimisesta hellekeleillä.

SLO

Bingo oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vahinko-ostos, joka tuntui heti oikealta. Koska halusin Bingon niin kovin, suostuin sijoitussopimukseen. Bingo on ensimmäinen sijoituskoirani. Se tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on oikeus tehdä sillä pennut. Bingo täytti helmikuussa neljä vuotta ja se astutettiin alkuvuodesta. Bingoa yritettiin astuttaa jo vuotta aiemmin, mutta astumiset eivät onnistuneet. Bingo ei antanut astua. Bingon kahdella sisaruksella on todettu autoimmuunisairaus silmissä. Bingo myös satutti jalkansa juuri ennen astutusta. Käytin sen kuvissa, mutta mitään luustollista vikaa ei löytynyt. Pehmytkudosvammaa epäiltiin.

Näistä lähtökohdista Bingon pentuprojekti alkoi. En tiedä miksi minulla oli huono tunne pentuprojektista alun alkaen. Toivoin, että voisin ostaa Bingon itselleni ja pennut jätettäisiin väliin. Ajattelin, että se varmaan johtuu siitä, että en millään haluaisi olla erossa omasta koirastani niin pitkää aikaa. Pennuthan syntyivät ja kasvoivat kasvattajan luona.

Ero Bingosta oli toki raastavaa. Mutta sain viestejä, että Bingo on superäiti ja hoitaa lapsensa hyvin. Kävin pari kertaa katsomassa Bingoa, mutta se oli vaikeaa. Ikävä oli niin kova.

Lopulta pennut olivat 7 viikkoa ja sain hakea Bingon kotiin. Jo samana iltana huomasin, että sen kynnet eivät ole kunnossa. Yksi takajalan kynsi oli vain puolikas. Sitten huomasin, että sillä puuttui monia kynsiä ja lopuissa kuori oli irti ja vain repsotti paikallaan.

Eläinlääkäriin. Noora Naaralaista suositeltiin Tampereen seudulla näihin ongelmiin. Menimme Nooralle. Uutiset olivat murskaavat. SLO (symmetrical lupoid onychodystrophy) on autoimmuunisairaus, joka tuhoaa koiran kynnet. Lääkäri oli mukava ja asiallinen, mutta olin aivan shokissa. En ymmärtänyt kaikkea mitä sanottiin ja vain nyökkäilin ja nieleskelin. Minun terve, lupaava ja osaava harrastuskoirani on loppuikänsä sairas.

Lääkäri kertoi, että seuraavat pari viikkoa tulisivat olemaan hankalaa, mutta en voinut käsittää miten hankalaa voisi olla. Bingo rauhoitettiin ja kaikki kynnet kuorittiin ja putsattii. Se tarkoittaa, että kynsiaines otettiin kaikista kynsistä pois ja jäljelle jäi vain ytimet. Bingo sai vahvan lääkityksen ja hänet saatiin kotiin.

Bingon kuoritut kynnet. Kaikkien jalkojen kynnet kuorittiin.

Kotona Bingo makaa vain kyljellään, ei kärsi olla yhtään jalkojensa päällä. Pissalle viedään kantaen ja sekin on Bingolle kovin kivuliasta, ei kärsi seisoa sen aikaa, että kyykkää pissalle. Ja sitten Bingo kannetaan sisälle. Joinakin aamuina Bingo ei haluaisi mennä lainkaan pissalle, se on liian kivuliasta. Tai jos saan kannettua sen ulos, se heittäytyy vain kyljelleen, koska ei kärsi seisoa.
Joka päivä Bingon siteet jaloissa pitää vaihtaa ja ytimet putsata. Se on kivuliasta. Bingo on äärimmäisen kiltti koira ja antaa tehdä toimenpiteet, mutta siitä näkee, miten paljon se sattuu. Tämä on yhtä hel**ttiä koiralle, mutta niin on myös minulle. En kestä katsoa vierestä, kun toinen kärsii.

Itku on päässyt joka päivä. Olen itkenyt enimmäkseen vain sitä, että Bingolla on niin kovia kipuja ja elämänlaatu on kamalaa. Vahvat kipulääkkeet eivät vie pois kaikkea kipua. Lääkkeet myös lamauttavat koiraa. Parina päivänä sen häntä on heilunut, muuten se on apaattinen ja kipeä. Aluksi ehkä itkin myös sitä, että en voi koskaan enää harrastaa koiran kanssa. Viikko ollaan kohta vain maattu ja kiduttu. Minusta tuntuu, että on lähes liian julmaa pitää koiraa hengissä. Mutta lääkäri sanoi, että tiineys on todennäköisesti ollut laukaiseva tekijä sairaudelle. On siis mahdollista, että kynnet tai kynsien tapaiset kasvavat vielä uudelleen, kun elämä pentujen jälkeen normalisoituu. Bingolla on siis mahdollista elää vielä kivutonta kotikoiran elämää. Koska tämä mahdollisuus on olemassa, me kestämme. Koskaan hän ei parane. SLO on hurja tauti ja sitä ei voi ennustaa, se voi uusia milloin tahansa ja miten voimakkaana tahansa. Se on luonamme aina, niin kauan, kun Bingokin. Torstaina on ensimmäinen kontrolli. Jo pelkkä ajatus autoon viemisestä ja lääkäriin kuskaamisesta saa hikikarpalot otsalle, koska Bingon siirtäminen on sille kivuliasta.

Halusin kertoa asiasta, koska vain avoimuus ja läpinäkyvyys vie eteenpäin. Olen saanut paljon viestejä kohtalotovereilta ja toisten tarinoiden kuuleminen ja lukeminen onkin auttanut kestämään tätä. Kiitos tuestanne.

Tällä hetkellä antaisin mitä vain, jotta saisin koirani kivuttomaksi ja elämän laadukkaaksi. Emme voi kun odottaa ja toivoa parasta. Kukaan ei varmaankaan osannut tätä arvata etukäteen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että pentue kävi meille vähän liian kalliiksi, enkä puhu rahasta, vaikka sitäkin on mennyt nelinumeroinen summa ja laskeminen loppui siihen.

Kevättä

TK-Coaching Teamin uuden kouluttajan Juulia Savolaisen kurssit alkavat tuota pikaa maanantai-illoissa. Vireenhallintaa ja koulutuspelejä luvassa.
Kysynnän vuoksi olemme myös lisänneet koulutuspäiviä, jotta kaikille tulijoille olisi paikka tarjota.
Kesän valkuille toivon ison kentän treenejä, jotta vauhtia ja pitkiä estevälejäkin pääsemme treenaamaan. Kesän kurssien ilmo on auki www.tanjakurikka.fi/koulutukset

Koiralauma on hetkellisesti kaventunut, kun Bingo on kasvattajalla hoitamassa 7 pentuaan, suloisia vesseleitä ovat. Kovasti toki odotan, että saan Bingon takaisin kotiin ja kuntoutumaan pikkuhiljaa harrastustensa pariin.
Nanon kanssa olemme hieman joutuneet huilimaan, kun EO-karsinnoissa näytti, ettei koira ole oma itsensä. Onneksi mitään vakavaa ei ole löytynyt ja Nanokin kuntoutuu takaisin kentille. Kyy on hyvin hiljaksiltaan jatkanut kisaamistakin ja keväälle on suunnitelmissa muutama startti senkin kanssa.

Nykyinen tukikohta on löytynyt Tampereelta, josta ostimme pienen lomamökin, jossa elo koiralauman kanssa sujuu rauhakseltaan. Hyvät lenkkimaastot ja toisaalta palvelujen läheisyys tekevät paikasta kyllä meille juuri sopivan.

Auton kanssa oli hieman huolia, mutta nyt näyttää taas kesää kohti hyvältä ja reissujakin on tiedossa.

Hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille!

 

Kuvat Toni Lahdensivu:

 

Vuosikatsaus

Hieman yli vuoden verran on intiaanielämämme kestänyt. Asuntoautoilu tuntuu edelleen yhtä hauskalta ja mukavalta, kuin vasta aloitettuamme. Ja edelleen on ehdottomasti näppärin ja kätevin tapa matkata tämän köörin kanssa paikasta toiseen. Elämä on vähän seikkailua, joka päivä.

Koska aloitimme autoelämämme talvea vastaan, ei tulevakaan talvi pelota. Talvella on vähän ulkona kylmempi ja lämmityksestä pitää huolehtia enemmän, mutta muuten viime talvesta selvisimme hyvinkin pienillä harmeilla. Tuleva talvi otetaan vastaan hyvillä mielin. Kesällä sai ratissa moikkailla muita karavaanareita hyvinkin tiheään, näin syksyllä vastaantulevia karavaanareita on huomattavasti vähemmän. Osa matkailee ja yöpyy asuntoautoissaan tai -vaunuissaan läpi vuoden, suurella osalla autot ja vaunut ovat talven säilytyksessä.

Useimmin kysytyt kysymykset.

Tarkenetteko te?
Kyllä me tarkenemme. Kovalla pakkasella sähkön ja kaasun lämmityskapasiteetti riittää pitämään auton miellyttävässä sisälämpötilassa. Miikun ompelema ovisuoja oli käytössä koko talven ja pitkälle keväällekin. Asunto-osan ovi falskaa sen verran, että pieni veto ja viima tulee muuten lattioita pitkin. Ovisuoja asunto-osan ovessa riitti hyvin tämän epämiellyttämän vedon poistamiseksi. Lattialämmitys tekee lattioista mukavan lämpimät astella, myös ilman villasukkia.
Ohjaamo on auton kylmin paikka. Ohjaamo on siis kuin pakettiauton ohjaamo, peltiä ja lasia. Ulkopuolella ohjaamon lasien päällä käytän siihen valmistettua peittoa (ensi talveksi tilasin uuden peiton M. Huhtalolta) ja sisällä on ohjaamon ja asuintilan välissä toinen peite. Näin kylmä ei pääse ohjaamosta liiaksi sisätilaan. Kaikkein kovimmilla pakkasilla viime talvena meillä oli myös pieni sähköpatteri varalla, jos alkaisi palella. Ja sängyssä on vakiona kaksi peittoa, toista ei ole usein tarvittu.

Paljonko menee kaasua?
Kesällä kaasua menee hyvin vähän. Kahvin keittoon ja jääkaapin viilentämiseen. Yksi pullo saattoi kestää monta viikkoa. Talvella kovalla pakkasella, vain kaasun varassa, yksi pullo kestää kaksi päivää. Aina kun mahdollista, käytämme sähköä lämmitykseen, mutta ollessamme kaasun varassa, on varapullo vähintään ulottuvilla. Sähkö on edullisempaa, kaasu kalliimpaa. Kaasu maksaa 11kg alle 20€.

Onko kaikki toiminut?
No ei tietenkään. 🙂 On hajonnut lämmitys, jääkaappi pari kertaa, rengas ja laakerit. Mutta näin käy autojen kanssa ja näin käy asuntoautojen kanssa. Kaikki on saatu kohtalaisen nopeasti kuntoon ja matka on taas jatkunut. Kerran olemme jääneet tienpäälle ja tulleet hinausautolla ja Miikun noutokyydillä tilapäismajoitukseen. Erään kerran jätin jääkaapin päälle huoltoon auton viedessäni, kun ajattelin sen olevan vain päivän tai parin juttu. No siinä kesti pari viikkoa, kun osia tilattiin Saksasta asti. Pojat olivat ottaneet autosta tietysti kaikki virrat pois. Jääkaapin avaaminen parin viikon jälkeen kesäkelillä oli kammottavaa. Mutta siitäkin selvittiin. Netistä löytyi hyviä vinkkejä, miten hajun saa pois jääkaapista.

Onko pelottanut?
Eipä oikeastaan. Torniossa oli vähän jännittävää kerran, kun yöllä heräsimme siihen, että auto heilui. Unenpöpperössä ihmettelin, että miten joku koira kääntää kylkeä niin voimakkaasti. Mutta unen karistessa silmistä ymmärsin, että kyse ei ole nyt siitä. Avasin oven ja kurkkasin pihalle, niin joku pojankloppi oli humalaspäissään saanut päähänsä kiivetä autoni katolle. Kovalla vauhdilla hän sieltä hyppäsi alas ja juoksi karkuun. Harmi vain, että oli astunut peruutuskameran päälle ja se roikkui surullisena vain johdon varassa. No näppäränä tyttönä sain senkin korjattua ja hyvin pienillä vahingoilla siitäkin selvittiin.

Oletko laittanut lisävarusteita autoon?
No hieman olemme modanneet alkuperäistä. Katolla on aurinkopaneelit, jotta kesällä ei tarvitse sähkötolppaa akkujen lataukseen. Akut ovat olleet täynnä. Invertteri laitettiin akulle, jotta toimistotyöt saa hoidettua mistä tahansa sijainnista käsin. Makuuhuoneeseen tuotiin akulta latauspistoke puhelimelle ja muille elektronilaitteille. Edelleen liittyen omavaraisuuteen ja puskaparkissa yöpymiseen, sähköjohdon päässä ei oltu kesällä kovin montaa kertaa. Lamput vaihdettiin led-valoihin, joka säästää sähköä mukavasti. Auton kylkeen laitettiin vesivienti, että suihkun saa pihalle koirien pesua varten ja olen minäkin käynyt ulkosuihkussa kesällä kerran jos toisen. Takatalliin rakensin oman huoneen koirille. Miikun vanhasta autohäkistä saatiin häkin yksi seinä ja sisälle sängyn alle luukku läpikäynniksi asunto-osasta. Kyy-koiranen on kohtalaisen lämminverinen ja hänen on yleensä aina kuuma. Tästä lisähuoneesta onkin tullut Kyyn kolo, koska hän on yleensä aina ja ainut, joka siellä majailee joka kelillä. Kesällä on näppärä parkissa pitää takatallin ovea auki, ilma virtaa ja viilentää autoa. Myös yksi sängyn porras levennettiin, jotta käynti takatalliin ja sänkyyn sujuu koirilta mukavammin.

Pesu, pyykit, ruuan laitto ja siivous.
Pesulla voin käydä auton suihkussa (harvoin), ystävien luona (usein), kuntosalilla tai uimahallissa. Ei ole tarvinnut likaisena elää, älkää olko huolissanne. Pyykit on järjestynyt siskon ja ystävän luona (kiitos Miikku tästäkin). Useissa kaupungeissa on myös kolikkopesuloita, ota ja käytä, näppärää. Ruuanlaitto on ollut lähinnä veden keittelemistä, en ole mikään kokkikolmonen ja ihme, että tähän ikään olen hengissä selvinnyt näillä ruanlaittotaidoillani. Kaasuliedellä on kyllä hyvät mahdollisuudet tähän, useimmiten ostan aika valmista ja syön muualla. Siivous ja muut kotitaloustyöt ovat välttämättömiä, eivät suosikkejani. Imuri lainataan ja tavarat kannetaan ulos. Lattioiden pesu ja se on siinä. Siivous näin pienessä tilassa ei onneksi vie kamalasti aikaa. Sillä luulisi, että tekisin sitä useammin, en tee kuin pakon edessä.

Nukkuvatko koira sängyssä?
Bingo nukkuu. Muut nukkuvat omilla paikoillaan. Kyy vierailee sängyssä, mutta hänelle siellä on liian kuuma. Nano ja Nuka nukkuvat omissa pedissään, joskus käyvät hetken sängyssä pyörähtämässä. Koirilla on lupa tulla sänkyyn.

 

Syyskuvia laumastamme. Kuvaja Miikku Pietilä

Kesäleiri

Viikonloppuna vietimme koiramaista kesäleiriä eri harrastuslajien merkeissä. Mukava vaihtaa maisemaa ja kokeilla jotain ihan muuta.

 

Perjantaina tottisteltiin Kivimäen Riitan koulutuksessa. Tottiskuvat Miikku Pietilä

 

Lauantaina pyörähdimme Nokialla näyttelyssä. Koko köörini on nyt saavuttanut sen verra näyttelymenestystä, ettei tarvitse toista kertaa mennä. Outille ja Virpille kiitoksia näyttelypreppauksista ja treeneistä. Virpille kiitos Nanon esittämisestä ja Kyyn trimmistä! Illalla kilistimme Nanon valiohakemuksille, jotka olivat näyttelytulosta vailla.

 

Leirin kruunasi sunnuntaina mahtava metsäpäivä jäljen ja esineruudun parissa. Kyy jäljesti ensimmäistä kertaa elämässään ja oli aivan super! Myös esineitä ruudusta löytyi. Bingon jäljestäessä piti melkein juosta perässä. Mahtavia oppeja Hanna Toivaselta, kiitos koulutuksesta!

Bingon esineruutu: https://www.youtube.com/watch?v=wan6Di_kYF4

Yyterissä

Koirille uimarantapäivä Yyterissä. Mukana 8 bordercollieta ja kaksi naista. Toisella naisista oli kamera mukana. Kuusi ja puoli tuntia rantaelämää auringonlaskuun saakka. Koirat kyllä välillä kävivät kotosalla huilaamassa.

Muutama Miikku Pietilän otos päivältä.

 

Mieto tuoksu

Aamusella oli aikaisin lähtö ostamaan mun aika aikaista joululahjaa ittelleni. Päästin koirat pihalle ja kun kohta kömmin perässä ja olin lenkille viemässä laumaa, niin yksi puuttui. Bingo! Tuli häntä huudeltua kerran jos toisen ja lopulta kuului haukku. Bingo oli “pudonnut” lietekaivoon! Kaivo oli kuitenkin kohtalaisen täynnä ja sen verran pinta kuivahtanut, että oli vain jalat vajonneet sinne. Reunan yli kurottelemalla sain niskasta otteen ja napattua koiran ylös. Ihan mieto tuoksu!! Kuorrutin koiran shampoolla ja sitten uimaan. Koira ja omistaja voivat hyvin, kukaan ei loukkaantunut tapahtumassa. 

Susannan kanssa tetiin pieni päiväajelu ja haimme mun ihan omat agilityesteet! Vähänkö ihana, kun pitkäaikainen haave toteutui. 

Nyt lähden vielä pellolle traktorin kyytiin ajamaan vähän paaleja. “Tutustumme maalaiselämään” -jaksoni nro 103. 🙂

Viikonloppu on vapaa, koska karsinnat jäävät Nanon kanssa väliin. Nanolla halkesi hammas ja se piti poistaa. Kannustusjoukoissa olemme kuitenkin! Tsemppiä kaikille kisaajille!! Kumpa ensi vuonna saisimme olla mukana!

​​

Agilityn SM-kisoissa syötiin hyvin

Viikonloppu tuli retkeiltyä Lappeenrannassa, jossa agilityn SM-kisat järjestettiin tänä vuonna. Me lähdimme matkaan jo torstaina ja yövyimme melkein perillä Salpa-asemalla alle puolen tunnin matkan päässä kisapaikasta. Ihan sattumalta sinne asetuttiin ja aamulenkillä olikin ihmettelemistä, kun sota-aikaisia korsuja ja juoksuhautoja löytyi lenkin varrelta.
Nano aloitti hyvissä ajoin tankkauksen kisoihin hyvin tuhdisti, kun viiden kilon Natural Menu -pussi oli teurastettu. Oli jäänyt vessan ovi ilmeisesti minulta auki. Vessan, joka toimii siis myös säilytysvarastona erinäisille tavaroille. Tulin autolle ja katsoin, että Nano näyttää siltä, kuin sillä olisi ainakin 10 pentua tulossa. Rauhallista liikutusta pari päivää, niin suoli toimi ja Nanon vyötärö alkoi vähitellen löytyä. Kisattiin Nanon ja Bingon kanssa perjantaina iltakisoissa ja otettiin vähän pohjasta tuntumaa. Tosi tyytyväinen olen niihin ratoihin, vaikka pieni kauneusvirhe sieltä löytyi.
Lauantaina turisteiltiin ja seikkailtiin Hannan ja Tonin kanssa Lappeenrannassa jalkapatikalla. Koirat kävivät uimassa ja piipahdettiin kaupungilla. Päivän aikana Bingo oli avannut jääkaapin (unohdin kai hakasen laittaa kiinni siitäkin) ja syönyt pussillisen raakalihapullia ja erinäisiä muita ruokatarvikkeita. Näimpä Bingolla oli la-su yön vatsa ihan kuralla ja rampattiin kahden tunnin välein ulkona. Ei juurikaan ehtinyt REM-unia näkemään.
Sunnuntain karsintahypäri oli mukava ja Nanon kanssa onnistuttiin saamaan ihan kelpo suoritus ja päästiin finaaliin starttaamaan. Finaali vedettiin kaikki-tai-ei-mitään -meiningillä ja tällä kertaa ei ihan onnistuttu. Paljon viime aikoina treenattu puomi veti pidemmän korren putki-puomi-erottelussa. Myös ensimmäinen rima taisi tulla alas, mikä on epätyypillistä Nanolle. Toki finaalista jäi vähän hampaankoloon, mutta ensi vuonna sitten!

Nanon eväät

 

Uimareissulla. Kuva Toni Lahdensivu
Koiraparkki. Kuva Toni Lahdensivu
Retkellä. Kuva Toni Lahdensivu

 

Karsintahypäri:

Koditon

Lähes kolme viikkoa koditonna päättyi tänään! Autoon tuli pieni, tai aika iso, rengasrikko ja melkein kolme viikkoa kesti, että saatiin kärry kuntoon. Useimmat eivät menetä kotiaan, jos auto on korjaamolla, mutta meidän tapauksessamme näin kävi. Ihana Miikku majoitti meidät heidän vintille ja lainasi autonkin käyttöön, joten töihin pääsin ja koirien hoitokin järjestyi. Sata sydäntä ja miljoonasti kiitos!

Koirat pitivät vinttiasumisesta. Pari sohvaa, parisänky, tv (jonka avasin kerran!), jääkaappi, mikro, kahvinkeitin ja juokseva vesi wcssä. Aika luksusta oli! Mutta kyllä vähän tuli omia tavaroita ikävä, kun pakkasin kevyesti yhden yön kamat mukaan. Olikin vähän useampi yö. Aika vähällä sitä näköjään pärjää, varsinkin kun saa apua ja pesukonetta lainaan.

Ylellä käytiin Kieku-podcastiin haastattelussa kertoilemassa tästä meidän elämänmuutoksesta. Tämä vaan itsestä tuntuu niin tavallisen arkiselta, ettei enää osaa hätkähtää asian erikoisuutta.

Pihapiirin koiramäärä kasvoi yhdeksään, kun Miikku haki Ranskasta hurmaavan pennun “Kiusan”. Kiusan saan agilitylainaan ja kerran ollaan jo hallilla poikettu. Mahtava lapsonen.



Nanolla oli syntymäpäivät ja Miikku nappasi ihanan synttärikuvan murusta. Miikku myös järjesti synttäritarjoilut sankarille ja loppulaumalle.


Nyt me ollaan kesälomalla, tosin matkalla Raaheen kouluttamaan pariksi päiväksi, mutta kalenterissa lukee kesäloma. SM-kisojen jälkeen paluu arkeen ja kesän koulutukset pyörähtävät käyntiin. Sitä ennen relataan ja reenataan omien rekkujen kanssa. Eihän tuo haittais, jos kelit vähän lämpenis, mut eipähän ole itikoita!