Lainakoiria

Olipa upea seurata, vaikkakin sivusta, ensimmäisiä agilityn HalliSM-kisoja. Kovasti oltaisiin Nanon kanssa haluttu karkeloihin mukaan, mutta 2 päivää ennen kisoja Nano kevensi lenkin jälkeen toista etujalkaansa, eikä se vuorokauden levolla puhtaaksi liikkeeksi muuttunut. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun jättää kisat väliin. Isojen kisojen tunnelmaa olisimme kovin mielellämme halunneet päästä fiilistelemään, mutta ensi kerralla sitten. Pääasia on, että Nano paranee pian. <3

Kun viikonloppu muuttuikin yhtäkkiä vapaaksi, jäi aikaa hieman sosiaaliselle elämälle, joka sujui Miikulla tyttöjen illassa Miikun ja Heinin kanssa. Oli pitkää lenkkiä koirien kanssa, pitsaa ja herkkuja, studiokuvia, paljuilua ja leffaa. Allekirjoittanut nukahti kyllä leffan alkumetreillä ja herätettiin sohvalta leffan loputtua.

Salakuva leffanukahtajasta

Tänään sitten pienellä yllytyksellä käväistiin Minnan Jasun kanssa kisaamassa Tamskilla ja loppua kohti yhteistyö alkoi sujua ja viimeiseltä radalta nopein aika, mutta ensimmäinen rima sieltä tipahti alas. Saviojan Anne antoi vielä oman koiransa ohjattavakseni ja Allin kanssa kirmasimme maksi kakkosten radat läpi nollakoirakkona. Ihan emme toisiamme joka kohdassa oikein lukeneet, mutta olipa hauskaa ja hyviä pätkiä. Ja miten valtavan ihan koira. Todella helppo radan ulkopuolella ja lenkkeili minun laumani kanssa ilman minkäänlaista ongelmaa. Radalla taas juoksi niin lujaa, että aluksi yllätyin. Bingo ja Kyy pääsivät hieman treenaamaan kisojen välissä ja Nukakin halliin turisteilemaan. Nano on lopen kyllästynyt joutenoloonsa, kun lenkitkin ovat olleet lyhyitä remmissä tarpomisia. Ihana Outi tsekkasi Nanon jalan tuoreeltaan, mitään merkittävää ei löytynyt ja seuraamme nyt, meneekö nopeasti levolla ohi, vai onko jatkotutkimukset edessä.

Kyllä agility vaan on mahtava laji, se liikuttaa monella tapaa niin suurta joukkoa. Ihania elämyksiä parhaiden ystäviemme kanssa ja suuria tunteita. Ilman tähän lajiin tutustumista olisin kyllä niin paljon köyhempi niin ystävien kuin kokemuksienkin saralla. Laji on vienyt mennessään ja se yhteisö, joka lajin takan on, on suurenmoinen.

Tinkimättömästi makseissa Suomen parhaita olivat Janita ja Fu. Kun katselin kisavideoita, niin hän on kyllä askeleen edellä koko muuta joukkoa. Olen kiitollinen, että saan olla hänen opissaan. Toinen agilityllisesti merkittävä tekijä on minulle ollut yhteistyö Anne Talvitien kanssa. Kun kisaaja-Tanja on saatu kondikseen, on kisaaminen sekä silkkaa iloa että aina mahdollisuuksia täynnä. Annella on ollut merkittävä osa myös muun elämäni laadun kanssa. Mentaalivalmennus on iso kokonaisuus ja ainakin puolet suorituksista tulee tästä työstä. Agility on lajina todella monipuolinen. Agility on taitolaji, jossa ohjaajan ja koiran tekniset taidot tulevat olla korkealla, jotta mahdollisuudet yhteistyölle syntyvät. Koirien kouluttaminen ja oman radanluvun ja tekniikan treenaaminen on niin koukuttavaa ja aina on uusia asioita opittavana. Agility on myös fyysisesti vaativaa, koiran ja ohjaajan fyysiset ominaisuudet ovat kehitettävissä ja parannettavissa ja kannustavat liikkeelle. Mentaalinen puoli korostuu kisaamisessa ja kisaajan vahvuuksissa. Yhteys ja yhteistyö koiran kanssa tekee lajiin oman viimeisen ripauksensa. Rakkaudesta lajiin!

 

kuvat Miikku Pietilä

Potkukelkkalenkillä Kyy ja Bingo
Siskokset Keno ja Bingo

 

Kaunis Nano
Kyy-koiranen
Bingo
Suloinen Nuka