Reissussa 

Ollaan rekkujen kanssa taas reissattu. Viime kuussa pelkästään työajoa tuli 4500km. Siihen kun lisätään vielä omat ajot, niin 5000 km paukkuu äkkiä.
Kun ostin auton, niin tivasin myyjältä, että tarkeneehan siinä asua myös talvipakkasilla. Tarkenee kuulemma. No kyllä noilla -15 pakkasilla saa ihan reilusti olla vaatetta niskassa sisälläkin. Sähköllä Alde jaksaa hädin tuskin pitää +10 astetta, kaasua pitää pohottaa jatkuvasti. Suurin lämpöhukka tulee ovesta, jonka tiivisteistä tuulee sisälle aika kovasti. Täkki teipattuna oven eteen auttaa jonkin verran. Myös kylmän ohjaamon eristän yöksi talvipeitteellä. Sain ystäviltä pienen siirrettävän sähköpatterin, joka kyllä auttaa pakkasöinä tosi paljon.
Glykoli, joka siis kiertää nesteenä lämmityksessä katoaa mystisesti. Kerran, kun tulin autoon oli lämpöä vajaa 4 astetta. Ihmettelin aikani, miksi lämmitin ei toimi, vaikka sähköä ja kaasua on. Paisuntasäiliö oli aivan tyhjä. Glykolin lisäämisellä lämpöä taas saatiin, mutta nyt näyttää siltä, että aine vaan yksinkertaisesti häviää. Kävin tätä ongelmaa näyttämässä huollossakin, mutta eivät vuotoa löytäneet.
Koirat ovat voineet hyvin. Paikkakunnan vaihtuminen ei heitä stressaa, kun saavat olla kotona ja nukkua omassa sängyssä joka yö. Nuka kohdalla ihmettelin jonkin aikaa, miksi se ei tule aina luo kutsuttaessa, sanaerottelu ei onnistu lainkaan eikä vapautusvihje toimi paikallaolossa. Kotitestien perusteella kuulon aleneminen on huomattava. Nyt yritän keksiä kaikille vihjeille käsi- tai elemerkit puolikuurolle pololle.

Vieraat meillä otetaan avosylin vastaan.❤


3 kommenttia artikkeliin “Reissussa 

  1. Onnea sinulle valisemallasi tiellä. Meidän pihaakin voi käyttää, jos olet yöpaikkaa vailla. Meillä ei enää ole koiria, mutta eiköhän se sinun yksi bortsusi ole täältä lähtöisin, ymmärtääkseni ensimmäinen . Tervetuloe Viialaan , kahvit ruoat ja sauna tai suihkukin löytyy.

  2. Tämän päivän Aamulehden luettuani etsin heti kotisivusi ja luin kaikki blogikirjoitukset. Niin sitä pitää, yksi elämä ja kun on rohkeutta sekä mahdollisuus niin pitää tarttua siihen. Onnea valitsemallasi tiellä!
    Näin heti kuvistasi, että koirasi ovat bordergollieita. Hienoja eläimiä, meilläkin on ollut niitä kaksi. Ei yhtaikaa eivätkä sukua keskenään, mutta niin vain molemmat sairastuivat diapetekseen. Rositan sairautta en tajunnut ajoissa, se sokeutui ja menehtyi nopeasti, mutta kun Roope alkoi 2 vuotiaana juoda hurjasti tiesin heti mikä vaivaa ja hoidin sitä 7 vuotta insuliinipistoksilla joita se itse oppi pyytämään. Se tosin sokeutui myös, mutta pärjäsi hajuaistin avulla niin ettei sitä kukaan outo sokeaksi uskonut.
    Vielä keväällä meillä oli sekarotuinen dobermanniherra jonka kanssa kävin koiratarhalta hakemassa sille kaverin. Ostimme pienen ruskean uroksen, jota sanottiin sekarotuiseksi. Vanha herra tykästyi siihen, kun nuorukainen kiemurteli edessään maassa ja teki kaikin tavoin itseään tykö. Se ei näet ollenkaan sietänyt jokaista koiraa. Netistä sitten löytyi tuolle nuorukaiselle oikein rotukin: portugalin podengo. Kaikki rotumääritelmät ja kuvat sopivat. Se juoksee kuin salama, takareidet ovat aivan kuin hevosella, miniatyyrikokoa vaan. Karva on meillä muuttunut kiiltäväksi, ja on kovin lyhyt, karkea ja vailla mitään aluskarvaa. Niinpä se palelee ulkona jos sen pitää olla paikoillaan. Eipä se sitten olekaan vaan avaa ovet ja tulee sisälle, saunaan tai sänkyyn. Myös autoon sen olisi päästävä aina mukaan, ei edes eläinlääkärireissu saanut sitä autoilua kaihtamaan. Kuten koirien kanssa meillä on ollut tapana käydä.
    Eräänä lokakuisena aamuna sitten vanhanherran aika tuli täyteen. Se lakkasi hengittämästä maatessaan kaikessa rauhassa keittiön lattialla. Ehkä keväällä tulee taas toisen koiran hankkiminen asiaksi, vaikka mies sanoo että tuossa on kyllä koiraa ylenmäärin ja liikaakin. Koskaan hänen ei ole tarvinnut sänkyään koiran kanssa jakaa, mutta tätä ei saa millään uskomaan, että koirien paikka on jossain muualla.
    Toisaalta mies sanoo usein iltaisin:” Jokos mentäs piski maate?”

  3. Tsemppiä vaan Tanja. Elät hyvää elämää, koska se on sitä mitä itse haluat. Katselin tässä eräänä iltana elokuvaa Human ja totesin, että paljon paljon vähemmällä ja kovemmissa olosuhteissa elää rakkaalla pallollamme miljardeja ihmisiä. Yksi haastatelluista sanoi, että hänellä ei ole varaa edes yhteen kanaan saati ruokaan perheelle.

Kommentit on suljettu.