Onko kaikki mukana?

Kiitos kysymästä, asuntoautoelämä on sujunut oikein hyvin. Ollaan tarettu, vaikka pakkasaamujakin on ollut. Tosin tuota lämmönsäätämistä joutuu vähän reenaa, kun ei ole tän vuoden mallissa mitään astemääritystä, että pidetäänpäs nyt vaikka 20 astetta lämpöä. Vaan sitä säädetään nupista kaakkoon ja jos ulkona on 5 astetta lämmintä, niin asento 3 on ihan jotain muuta, kuin jos ulkona on pakkasta. Mutta plussalla ollaan oltu ja öisinkin on nukuttanut, eikä ole tarvinnut pilkkihaalareissa nukkua.

Blogi ei ole ehtinyt päivittyä, kun ollaan oltu kyllä tukka putkella menossa jatkuvasti. Ollaan vähän reissattu ja käyty kouluttelemassa eri paikoissa. Mm. Raumalla oli superhauskaa ja tosi kiva porukka, kiitos. Omien rakkaiden rekkujen kanssa ollaan päästy reenaamaan. Ihana Hanna järjesti meille extratreenit ja oli rakentanut meille haastavan radan, jota oli superkivaa mennä. Bingosta on tullut tosi pätevä aksakoira.

Tossa eilen olin ensin 9h hallilla, sitten käytiin Pyynikillä vielä vähän portaissa ottamassa pientä hikitreeniä ja tosi mukavat jutustelut sen päälle Pyynikin näkökahvilassa kaakaon ja munkin kera. Kotiuduttua ajattelin, että olempa moneessa asiassa onnekas. Pohdin, että pyöräytämpä rekut vielä tossa pellolla iltapissalla. No siinähän itsellekin tuli sen verran pissahätä, että poikkesin siitä metsän puolelle. Jotenkin siinä kyykkiessä hävisi tuo suuntavaisto ja lähdinkin tarpomaan ihan väärään suuntaan, vaikka olevinaan olin ihan hyvin kartalla. Eihän siinä auttanut kun lopulta ladata appstoresta maastokartat, että sai vähän toivoa löytää takaisin kotiin. Luojan lykky oli, että otsalampussa virtaa riitti, kun puhelimenkin akku loppui hyvin pitkälti ennen kotipihaa. Mutta onneksi se akku sen verran kesti, että pääsin lähtemään jo oikeaan suuntaan ja lopulta näin sen pellonreunan, josta jo osasin suunnistaa takaisin. Tuli vähä pidempi iltapissatus, kun toista tuntia rämmittiin metsässä.

Käytiin tänään kuuden koiran kanssa pieni reissukin, kun treenattiin kisamatkailua asuntoautolla. Kyllä oli ihana, kun koirat olivat koko ajan lämpimässä ja sai itsekin välillä huilata kotosalla. Ehkä parasta tässä asuntoautokodissa on se, ettei tarvitse miettiä onko kaikki mukana. Kaikki kulkee mukana ja mitä mukana ei ole, ei taideta tarvitakkaan.

Ja vielä ihania uutisia tuli ystävältä, joka pitkän kisatauon jälkeen palasi kisakentille menestyksekkäästi. On tämä niin hieno laji tämä agility, kun aiheuttaa isoja tunteita ja iloa tähän pieneen ihmiselämään.

Rauhaa ja rakkautta!